Öljyvärimaalaukset sarjasta ”Kevyttä hengittää” ovat syntyneet vuoden 2015 aikana. Pohdin etäisyyksiä, läsnäoloa ja poissaoloa. Miten maalausta pitää katsoa? Miltä etäisyydeltä? Milloin maalaus on valmis? Missä se hajoaa, tai muuttuu toiseksi kuvaksi? Miten jokin väri puuttuessaan maalauksesta hiipii kuitenkin salaa silmän verkkokalvolle; syttyy valoksi ja nousee esiin jälkikuvan muistina.
Maalaamisessa ei ole mitään mystistä. On väriä kankaan pinnalla enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Ymmärrys ja näköpiiri syntyvät katseesta ja läsnäolosta maalauksen kanssa samassa tilassa. Mihin suuntaan maalaus viettelee ajatukset ja mitä haluaa nähdä? Mitä asettaa nähtäväksi? Vapaasti polveileva sivellin pyyhkii ja ryöpyttää väriä, vihjailee, peittää ja paljastaa.
Nousuvesi, 2015, öljyväri kankaalle, 73×60 cm
Sumun täyttämä valo, 2015, öljyväri kankaalle, 73×60 cm
Siltalintujen saari, 2015, öljyväri kankaalle, 73×60 cm
Enemmän pinnalla, 2015, öljyväri kankaalle, 73×60 cm
Linnumpi nyt, 2015, öljyväri kankaalle, 40×40 cm
Anne Ovaska 