Valokuvat sarjasta Keip (2004-2005) koostuvat pyöreistä akryylille pohjustetuista valokuvista, joissa merkitykset ja maailmat syntyvät kuvan rajauksesta. Etsin monimerkityksisiä rakenteita maisemista ja luonnosta, ja tavoittelen tunnelmaa, joka on mahdollinen missä tahansa – kenen tahansa katsomana.
Pyöreä muoto ja rajattu kuva avaavat maailman, joka on tilallisesti ja ajallisesti riippumaton. Tilan ja ajan käsitteet kumoutuvat, kun katsoja astuu sisään kuvaan, joka on tarkasti rajattu ja siten täysin tuntematon: emme voi tietää, mitä puuttuu, mikä jää näkemättä tai kertomatta.
Monet ajattelevat, että valokuva menettää merkityksensä, kun se on tuntematon, kun kuvattua paikkaa, aikaa tai henkilöä ei tunneta. Minkälaisen merkityksen välittää kuva, joka on täysin tuntematon pala maailmaa: Avaako se toisenlaisen maailman? Toisenlaisen näkökulman siihen? Mikä on totta, mikä heijastusta tai harhaa?
Kuvaamani tilat ja maailmat ovat mistä tahansa, läheltä tai kaukaa. Maantieteellisellä sijainnilla ei ole enää merkitystä, ei sillä matkustanko kauas kuvaamaan vai ovatko kuvaamani maailmat todellisuudessa läheltä. Vieraan ja tuntemattoman, ja toisaalta tutun ja läheisen, tilat ja kokemukset vuorottelevat kuvissa.
Yhtäältä kuvat ovat täysin subjektiivisia – rajauksen, kuvauspaikan ja merkityksen suhteen. Toisaalta taas se, että ne voivat olla mitä tahansa, missä tahansa, koska tahansa, mahdollistaa niiden ymmärtämisen katsojan oman kokemuksen kautta. Maailma, joka rajatussa kuvassa avautuu, on täysin yksityinen, erityinen ja henkilökohtainen. Se on vain yksityiskohta, pala tätä todellisuutta, jossa me elämme, mutta samalla kuvissa avautuu kokonainen toinen todellisuus kaikkine merkityksineen.